Otto-koiramme piti nukuttaa kaksi vuotta sitten pääsiäisenä, todennäköisesti aivosyövän takia. Olimme ajatelleet, että emme hankkisi enää uutta koiraa Oton jälkeen, mutta aika nopeasti mieli muuttui ja aloimme suunnittella Siiri-tytön hankkimista. Tarkoitus oli siis etsiä soopelinarttua, rotuna jo kolmatta kertaa shetlanninlammaskoira.

Aika pitkään haaveissa oli tyttökoira, koska Otto oli aikamoinen riiviö ja ensimmäinen oma koirani Nelli, jonka sain 14-vuotiaana, oli aika paljon kiltimpi. Olemme kuitenkin päätyneet urokseen, koska Nelli sai 5-vuotiaana juoksun yhteydessä diabeksen ja se jouduttiin leikkamaan. Siksi se joutui syömään loppuelämänsä 9 vuotta virtsantiputtelulääkettä, enkä toivo enää toista samanlaista. Muutenkin nartun juoksuajat ovat täällä tiheään asutulla kerrostaloalueella aika vihonviimeinen asia.

Toiveissa oli siis uros, joka tulisi meille joskus kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoleen väliin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pentu olisi jo syntynyt. Eilen mieheni soitteli muutamalle kasvattajalle, mutta saalis jäi aika huonoksi. Toivottavasti Elmo kuitenkin tulisi meille jo tänä kesänä, kun olen siitä jo niin pitkään unelmoinut.