Edith Södergran:
De nakna träden står omkring ditt hus
och släppa in himmel och luft utan ända,
de nakna träden stiga ned till stranden
och spegla sig i vattnet.
Än leker ett barn i höstens gråa rök
och en flicka går med blommor i handen
och vid himlaranden
flyga vita silvervita fåglar upp.
Tutustuin tähän runoon yhdeksännellä luokalla, kun olin vähän turhautunut ruotsin oppilas. Olin kirjoittanut ruotsiksi ruotsalaisen kirjeystäväni Annikan kanssa jo kaksi vuotta ja oppinut siinä kaikki ruotsin asiat. Onneksi minulla oli ysillä hyvä opettaja, joka antoi minulle lainaksi lukion ruotsin oheislukemiston. Siitä bongasin tämän Edith Södergranin runon.
Pidin runosta luokalleni runoesitelmän. Varmaan luokassa oli sellaisia, jotka eivät ymmärtäneet runosta tai esitelmästä yhtään mitään. Oheislukemiston lisäksi kirjoitin varmaan lähemmäs 20 vapaaehtoista ainetta, jotka opettaja sitten luki läpi ja korjasi sen, mitä piti korjata.
