Olin suunnilleen seitsemän vanha, kun aloin vinkua omaa koiraa. Vinkuminen kesti kaikkiaan seitsemän vuotta, ja lopulta oli enää kaksi ehtoa: veljeni piti käydä allergiatesteissä ja minun piti luvata, että hoidan koiran kokonaan itse. Allergiatestit näyttivät miinusta ja kun vielä lupasin huolehtia koirasta, Nelli matkusti Nurmijärveltä kotiimme Iittiin kesäkuussa 1990.

Tein sitten niin kuin olin luvannut eli hoidin Nellin kokonaan itse sen ensimmäisen vuoden aina siihen asti, kun lähdin rippileirille kesällä 1991. Ruokkimisen lisäksi käytin sitä ahkerasti lenkillä ja opetin sille kaikenlaisia taitoja yksin ja koirakoulussa. Veljeni vei sen rippikouluni aikaan epäviralliseen tottelevaisuuskokeeseen ja siitä se sai kakkosen.

Ensimmäisen vuoden jälkeen koko perheeni oli niin ihastunut kilttiin ja ihanaan Nelliin, että vastuu jakautui kuin huomaamatta muillekin kuin vain minulle. Vaikka olin Nellin virallinen omistaja, oli käynyt jo nopeasti ilmi, että äitini oli sen suosikki-ihminen. Ja äidillä ei lopulta ollut mitään sitä vastaan.

Asuin Nellin kanssa lapsuudenkodissani reilut viisi vuotta, kunnes muutin Helsinkiin opiskelujen perässä. Se oli minulla sen jälkeen vielä nelisen vuotta, ennen kuin aloin opiskella myös Tampereen yliopistossa. Katsoimme parhaaksi, että se muuttaisi takaisin Iittiin vanhempieni luokse. Isäni oli jo eläkkeellä ja pystyi siksi pitämään Nellille päivisin seuraa, ja Nellille olisi ollut aika rankkaa matkustella junassa edestakaisin.

Nelli eli kaikkiaan neljätoista vuotta. Viimeiset vuodet sitä vaivasi Menieren tauti, joka vaikutti sen elämään tosi paljon. Lopulta äitini joutui viemään sen eläinlääkäriin nukutettavaksi, kun oireet menivät niin pahoiksi, että ei ollut enää järkevää pitää sitä elossa.

Jälkikäteen olen ollut sitä mieltä, että 14-vuotiaalle ei pitäisi antaa koko vastuuta koiranpennun hoidosta. Koira on kuitenkin perheenjäsen, ja vanhemmille kuuluu vastuu koirasta.

Vuonna 1997 aloin pitää Nellin englanninkielistä päiväkirjaa kotisivuillani ja jatkoin sitä vuoteen 2000 asti. Päiväkirja on edelleen luettavissa vanhoilla kotisivuillani osoitteessa

http://www.yli-koski.fi/hanna/english/hobby/diary/diary.html