Muutin Helsinkiin opiskelemaan elokuussa 1995, ja koirani Nelli seurasi mukana. Sain asunnon Hoasin opiskelijasolusta Kannelmäestä, johon sai ottaa lemmikin mukaan, jos solukavereilla ei ollut mitään sitä vastaan. Vaikka se oli aluksi mahdollista, elin koko ajan pelossa, että jompikumpi kämppiksistä muuttaisi pois ja tilalle muuttava ei haluaisi asua koiran kanssa.

Kannelmäen 70-luvun opiskelija-asunnon ainoa hyvä puoli oli lisäksi se, että juna-asemalle oli vain parin minuutin kävelymatka. Niinpä aloin aika pian etsiä uutta asuntoa. Porthanian ilmoitustaululta bongasin toisen opiskelijanaisen ilmoituksen, jossa hän haki kämppistä itselleen ja welsh corgi Aksulle. Matkasin siis Nellin kanssa Pihlajamäkeen, eikä mitään ongelmia ilmennyt, varsinkaan kun Nelli oli jouduttu leikkaamaan elokuusa hormonaalisen diabeteksen takia.

Muutin Pihlajamäkeen marraskuun alussa ja rinnakkaiselo kämppisten kesken sujuikin hyvin koko loppulukuvuoden ajan. Aksu oli kiltti perhekoira kuten Nellikin, ja sen ainoa huono puoli oli se, että se haukkui muille uroksille. Meillä oli käytössä yhteisvastuusysteemi eli veimme vuorotellen molemmat koirat ulos. Se toimi oikein hyvin. Valitettavasti kämppikseni muutti pois kesällä 1996, ja eteen tuli uuden kämppiksen etsiminen.