Olen ollut jo vauvasta asti huono nukahtamaan, kertoi äitini. Itselleni on jäänyt mieleen vain ylioppilasjuhlien jälkeinen yö, jolloin en tahtonut millään nukahtaa. Lukioaikana en ihme kyllä kärsinyt unettomuudesta, vaan stressi purkautui migreeninä aina koeviikkojen jälkeen.

Vaikea unettomuus astui elämääni ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä. Muistan, että luin yhteen tenttiin kuin sumussa, ja se meni läpi vain rimaa hipoen, vaikka olin lahjakas opiskelija. Lääkkeeksi määrättiin YTHS:stä nukahtamislääkettä, jota käytin useita vuosia, vaikka se on tarkoitettu vain tilapäiseen käyttöön.

Vasta viidentenä opiskeluvuonna minulla diagnosoitiin krooninen toiminnallinen unettomuus. Toiminnallinen unettomuus ei johdu mistään sairaudesta, vaan sen takana voi olla stressi, huoli tai vaikea elämäntilanne. Oman unettomuuteni alkujuuria olivat varmaankin iso elämänmuutos ja stressi.

Kärsin vielä nykyäänkin ajoittain unettomuudesta. Olen kuitenkin pikkuhiljaa oppinut elämään sen kanssa. Olen jättänyt elämästäni pois kaikki säännölliset iltamenot, ja satunnaisia iltamenojakin otan vain hyvin harkiten. Käyn aina samaan aikaan nukkumaan ja nousen kellon soidessa aamulla. Rauhallinen sellomusiikki auttaa yleensä nukahtamisessa.