Mieheni siskon perheessä on 13-vuotias borderterrieri Rolle. Tutustuin siihen aika nopeasti sen jälkeen, kun olin alkanut seurustella nykyisen mieheni kanssa, koska perhe asui tuolloin Espoossa. Mieleeni on jäänyt noista ajoista yksi kerta, jolloin kävin päiväsaikaan Espoossa. Ajatukseni oli viedä Rolle ulos, kun omistajat olivat pitkän päivän poissa. Mennessäni sisään Rolle vain makoili tyytyväisenä sängyssään eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen kanssani mihinkään. Se oli tottunut olemaan päivät yksin, joten mihin sitä nyt tarvitsisi keskellä päivää lähteä.

Tällä hetkellä Rollen omistajien perhe asuu tilapäisesti ulkomailla ja Rolle on hoidossa appivanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla. Tapaan siis Rollea säännöllisesti aina kun vain käymme anoppilassa. Se ei enää juuri jaksa lenkkeillä, mutta ruoka maistuu entiseen malliin ja rapsutukset ovat aina tervetulleita.