Olen tässä viime aikoina pohdinut aika paljon painoasioita. Juttelin joki aika sitten sielunhoitajani kanssa siitä, että haluaisin vielä laihtua. Hän ihmetteli sitten, että miksi haluan laihtua, kun minähän olen ihan normaalipainoinen. Korjasin sitä, että en ole normaalipainoinen, vaan lievästi ylipainoinen. Jäin pohtimaan sitä kotona ja tulin siihen lopputulokseen, että vaikka en olekaan normaalipainoinen, voin kuitenkin olla normaalin painoinen.

Painoindeksi on vain yksi näkökulma normaaliin painoon. Olen onnistunut pudottamaan painoani vuodesta 2014 lähtien noin 30% eli todella paljon, ja nyt olen samassa painossa kuin kaksi vuotta sitten, jolloin pidin tällä blogissa kirjaa painostani. Yleensä sanotaan, että 5-10% painonpudotus on jo terveyden kannalta tosi hyvä juttu, ja minä olen pudottanut reilusti yli sen. Toki minulla oli pitkään tavoitteena normaalipaino, johon minulla oli parhaimmallaan noin 5 kiloa matkaa, mutta näyttää nyt siltä, että tuskin tulen koskaan siihen enää pääsemään.

Hesarissa oli vuosia sitten tiedesivuilla artikkeli, että jos painoindeksi on ollut yli 40, on mahdotonta päästä normaalipainoiseksi. Ajattelin pitkään todistaa tuon tutkimustuloksen vääräksi, mutta en ole siinä onnistunut. Vyötäröni on kuitenkin hoikistunut niin paljon, että se on enää keskitasoa terveydelle haitallisen ja normaalin välillä, ja riskini sairastua kakkostyypin diabetkseen on jo täysin normaali. Lisäksi olen parantunut kokonaan vaikeasta uniapneasta. Kun katson itseäni kokovartalopeilistä, näytän mielestäni ihan normaalilta X-tyyppiseltä naiselta, mutta sivukuva on vähän vaikeampi hyväksyä.


vaaka.jpg