Siitä on jo tosi pitkä aika, kun kävin ensimmäisen kerran Etelän sylin vertaistukiryhmässä. Se kokoontui silloin jossain Töölössä Syömishäiriökeskuksen tiloissa. Muistan vain sen, että kaikki muut kärsivät anoreksiasta enkä kokenut ollenkaan kuuluvani joukkoon.

Jossain vaiheessa sitten löysin kuitenkin tieni ainakin jossain määrin Etelän sylin toimintaan. Paras kokemus on ollut se, että kävin kevätkesällä 2009 Maailman kaunein tyttö voimauttavan valokuvauksen kurssin. Menimme kurssin aikana Suomenlinnan, ja jokaisesta otettiin noin 200 valokuvaa, jotka sitten teetettiin kuviksi. Käytin itse niitä hyödyksi, kun kokosin elämäni tarinaa kuvina.

Muuten olen ollut mukana yhdistyksen toiminnassa satunnaisesti. Ehkä Sylin parhaita puolia on se, että siellä on aika toipumiskeskeinen ote syömishäiriöihin ja opetellaan esimerkiksi syömään Mustasaaren korvapuusteja, vaikka kärsisikin syömisen ongelmista. Mustasaaren retket ja kevätjuhlat ovatkin olleet mieleenpainuvia, erityisesti se kerta kun Mustasaaren lautta hajosi ja jouduimme kulkemaan mantereelle soutuveneillä. Syli järjestää myös ahmimisen hallinnan työpajoja, ja olen kerran osallistunut sellaiseen.

Minun kannaltani Etelän sylissä on suurin ongelma se, että siellä ei saa mainita ruokamääriä eikä kiloja. Jos olen esimerkiksi anoppilassa syönyt kaksi isoa palaa täytekakkua, mistä haluaisin puhua ryhmässä, se ei ole sallittua. Kävin ahmimisen hallinnan ryhmässä vasta siinä vaiheessa kun olin jo laihtunut 30kg, mutta siitäkään ei saanut puhua. Hyvää siellä on kuitenkin se, että Etelän sylissä on paljon erilaisia ryhmiä, joten jokaiselle löytyy varmaankin sopiva ryhmä.

Linkki ryhmiin:

https://etelansyli.fi/tapahtumat/