Kun olin jo hakenut apua kaikista mahdollisista paikoista ja kärsin edelleen ahmintahäiriöstä, päätin hakeutua vihdoin HYKSin syömishäiriöpoliklinikalle hoitoon. Juttelin asiasta terveyskeskuksen omalääkärini kanssa, ja hän sanoi että kyllä minun pitää päästä sinne, kun olen niin kauan jo sairastanut. Hän kirjoitti lähetteen. Aika nopeasti sainkin sitten kutsun HYKSiin.

Hoidon saaminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista. Silloin, todennäköisesti syksyllä 2012, olin jättänyt jo suklaan ja jäätelön ahmimisen ja tilalle olivat tulleet kerroshampurilaisateriat useita kertoja viikossa. Lääkärin mielestä tämä ei täyttänyt ahmintahäiriön kriteerejä, koska söin vain yhden aterian kerrallaan. Kun sanoin, että kun kuitenkin lihon koko ajan, enkö voisi saada mitään apua. Lopulta lääkäri suostui lähettämään minut ryhmiin.

Syksyllä kävin ravitsemusterapeutin (Riikan) ja jonkun toisen pitämässä käytännön asioiden ryhmässä, jossa käsitelteltiin ainakin täsmäsyömisen perusteita (täsmäsyöminen tarkoittaa säännöllistä ateriarytmiä ja sitä, että syö riittävästi). En kokenut jostain syystä hyötyväni hirveästi hyötyväni tästä ryhmästä, ehkä ateriarytmini ei ollut yhtä hukassa kuin muilla potilailla.

Keväällä pääsin kuitenkin vielä toiseen ryhmään, joka kesti melkein koko kevään. Sitä pitivät psykologi Katarina ja joku toinen, olisiko sitten ollut sairaanhoitaja. Ryhmässä kaikki kärsivät ahmintahäiriöstä, joten myös vertaistuki oli mahdollista. Parhaiten mieleen on jäänyt ns. rusinaharjoitus, jossa piti syödä kolme rusinaa mahdollisimman läsnäolevasti. Muutenkin mindfullnesteema oli vahvasti mukana. Käytännön apukeinoja olivat myös listat vaihtoehtoiselle mukavalle tekemisellä ja palkinnot, joita voi suoda itselleen, jos ei ahmi.

Kokonaisuudessaan sain mielestäni hyvää hoitoa HYKSissä. Harmi vain, etten tajunnut hakea hoitoa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.