Oa on ongelmasyöjille samanlainen toipumisyhteisö kuin AA on alkoholista riipppuvaisille. Kävin siellä usemman vuoden ajan, minulla oli kummi ja tein aika ahkerasti neljättä askelta luonteenvioista. En kuitenkaan onnistunut pääsemään pidättyvyyteen OA:n ansiosta, tosin en oikein tiedä, mitä pidättyvyys viime kädessä on, koska ilman ruokaa ei voi elää toisin kuin ilman alkoholia - rajanveto OA:ssa on aika häilyvä. Ehkä ajattelin, että pitäisi olla kokonaan ilman herkkuja, mikä tuntui täysin mahdottomalta.

Toinen ongelma OA:ssa on se, mikä liittyy myös pidättyvyyteen. 12 askel kannustaa toipuneita kertomaan tarinaansa vielä kärsiville ongelmasyöjille. Suomessa on paljon AA-laisia,  jotka ovat pystyneet luopumaan alkoholista, mutta Suomen OA on sen verran pieni ja pidättyvyydessä olevia tosi vähän toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Ei siis ole juurikaan esikuvia, joiden jalanjäljissä kulkea.

Olen nykyään ajatellut pidättyvyyden niin, että olen pidättyvyydessä syömällä pääsääntöisesti yhden pienen herkun päivässä. En halua kategorisesti lähteä siitä, että en voisi koskaan syödä enempää, koska se aiheuttaisi aivan liikaa rajoituksia, ja etsin mahdollisimman joustavaa systeemiä.

En voi kuitenkaan sanoa, ettenkö olisi saanut OA:sta mitään apua, päinvastoin. Olen saanut ryhmistä paljon vertaistukea ja työkaluja ahmimisen hallintaan. Lisäksi olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin. Ei kannata vähätellä sitäkään, että OA sai minut palaamaan pitkästä aikaan seurakuntaelämään, koska OA:ssa kannustetaan tukeutumaan korkeampaan voimaan.

Linkki OA:n ryhmiin:

https://oafinland.fi/ryhmat/