Olen jo pitkään harrastanut vesiliikuntaa. Opin uimaan 4-vuotiaana, ja jo viisivuotiaana suoritin uinnin harrastusmerkin. 11-vuotiaana kävin uudestaan uimakoulua, jossa suoritin uimakandidaatin ja -maisterin tutkinnot. Asuin silloin vielä maalla, jossa lähimmät uimahallit olivat noin 20 km päässä. Ala-asteella pääsin sinne vielä bussilla, mutta yläasteella ja lukiossa uimahallissa käyminen oli vanhempien aktiivisuudesta kiinni, ennen kuin sitten 18-vuotiaana sain ajokortin. Abikeväänä kävin joka sunnuntai uimassa palautumassa rankasta opiskelusta.

Kun sitten muutin Helsinkiin, aloin käytännössä heti uida aktiivisesti Pirkkolan, Malmin, Vuosaaren ja Töölön uimahalleissa. Vuosaaressa asuessani kävin myös Arbiksen ruotsinkielisessä hydrobicissä. Jostain syystä uiminen sitten jäi ja vaihtui vesijumppiin. Jossakin vaiheessa huomasin, että uintitekniikkani oli kadonnut ja pään veteen pistäminen tuntui vaikealta. Onneksi on mahdollista kuitenkin käydä vesijumpassa, jossa jonkin aikaa kävin kahdestikin viikossa. Tällä hetkellä minulla on talvikaudella vain yksi vesijumppa.

Vesijuoksuun olen yrittänyt innostua jo pitkän aikaa, koska siinä ei tarvitse laittaa päätä veden alle. Kävin vesijuoksukurssin ja hankin itselleni vyönkin, mutta tuntui turhalta raahautua uimahallille pelkän 15 minuutin treenin takia. Tänä keväänä otin lopulta käyttöön juoksukäsineet ja huomasin että Vuosaaren uimahallissa on tarjolla välineitä, joiden kanssa voin liittää uimahallikäyntiin myös hieman vesijumppaa.

Äskettäin kävin katsomassa netistä vesijuoksun tekniikkaohjeita, ja huomasin että parannettavaa on keskivartalon hallinnassa. Olen jättänyt käsineet toistaiseksi pois käytöstä ja harjoittelen pelkkää keskivartaloa ja jalkatyötä. Tavoitteena olisi käydä kesällä 3 kertaa viikossa hallilla ja talvella 2-3 kertaa.

vesijuoksu.jpg