Olen soittanut pianoa jo lapsena pari vuotta, mutta harrastus loppui siihen, että kotiin olisi pitänyt ostaa sähköurkujen tilalle piano ja vanhempani eivät suostunut siihen. Toinen syy oli se, että äitini korjasi soittoani ja ärsyynnyin siitä.

Aloitin soittamisen uudelleen 8 vuotta sitten Helsingin ruotsinkielisessä työväenopistossa. Vuosien varrella minulla on ollut 4 opettajaa. Kaksi, joiden kanssa piti puhua pelkästään ruotsia ja kaksi kaksikielistä, joista toisen kanssa osan ruotsiksi ja osa suomeksi. Nyt olen ollut jo pari vuotta sellaisen opettajan tunneilla, jonka äidinkieli on pelkästään suomi ja hän on vain oppinut niin paljon ruotsia, että pystyy opettamaan myös Arbiksessa.

Harjoittelen kotona vähän laiskasti, mutta yritän ajatella, että tämä on vain harrastus eikä pakkopullaa. Olen kuitenkin edistynyt jo niin pitkälle, että pystyn soittamaan osan lempikappaleistani eikä tarvitse enää olla harjoitusnuottien varassa. Ostin muutama vuosi sitten käytetyn akustisen pianon. Silloinen opettajani sanoi, että oppimiseni eteni hurjasti kun vaihdoin kosketinsoittimen pianoon.

Aika nopeasti aloin harjoitella myös esiintymistä. Aluksi esiinnyin seurakunnan nuorten aikuisten illoissa. Sitten paikaksi vakiintuivat hääpäiväjuhlat. Niissä olen esittänyt viime aikoina virsiä. Ensi kerralla aion soittaa virsikirjan uuden virren Rukous on silta, joka on minun suosikkivirteni ja tuli minulle tutuksi jo ennen virsikirjauudistusta.

musiikki_juttu.jpg