Julkaisin tämän runon täällä ensin alkuperäiskielellä ruotsiksi. Nyt käänsin sen suomeksi Helmi-lehteä varten ja tässä se nyt on niitä lukijoita varten, jotka eivät niin hyvin osaa ruotsia.


YKSIN


Y, K, S, I, N


Viisi pientä, mutta niin merkityksellistä kirjainta.

Ne kertovat niin paljon -

tai eivät yhtään mitään.

Yksinäisyydestä voi nauttia,

joillekin siitä tulee ongelma.

Kun olen yksin

voin kuunnella itseäni

katsoa itseäni peilistä

seistä rantakivellä

ja vilkuttaa laivalle, joka on kaukana.


Kun olen yksinäinen

voin tehdä mitä haluan

olla millainen tahansa

elää omassa maailmassani

olla välittämättä muista ihmisistä.

Mutta kaikessa on omat varjopuolensa

niin myös yksinäisyydessä.

Se merkitsee hiljaisuutta

tekemisen puutetta

surullisia ajatuksia

tarpeettomia salaisuuksia.


Jos ei ole yksinäinen

on helppo sanoa:

”On ihanaa olla yksin.”

Sellaista ei yksinäinen ihminen sano

tai ei ainakaan tarkoita sitä.

Se on vain valhe,

keino kuvitella,

että kaikki on hyvin.


Kukat ja puut eivät voi olla yksinäisiä,

eivätkä lintu tai mato.

Ihmisillä on ihmisten ongelmat.

Ihminen on luonut maailman,

joka on täynnä sotia, surua ja

menetettyjä ystäviä.

En voi iloita

vihreästä ruohikosta

ja sinisestä taivaasta

jos minulla ei ole ketään,

jonka kanssa jakaisin onneni.