Julkaisin tämän runon täällä ensin alkuperäiskielellä ruotsiksi. Nyt käänsin sen suomeksi Helmi-lehteä varten ja tässä se nyt on niitä lukijoita varten, jotka eivät niin hyvin osaa ruotsia.
YKSIN
Y, K, S, I, N
Viisi pientä, mutta niin merkityksellistä kirjainta.
Ne kertovat niin paljon -
tai eivät yhtään mitään.
Yksinäisyydestä voi nauttia,
joillekin siitä tulee ongelma.
Kun olen yksin
voin kuunnella itseäni
katsoa itseäni peilistä
seistä rantakivellä
ja vilkuttaa laivalle, joka on kaukana.
Kun olen yksinäinen
voin tehdä mitä haluan
olla millainen tahansa
elää omassa maailmassani
olla välittämättä muista ihmisistä.
Mutta kaikessa on omat varjopuolensa
niin myös yksinäisyydessä.
Se merkitsee hiljaisuutta
tekemisen puutetta
surullisia ajatuksia
tarpeettomia salaisuuksia.
Jos ei ole yksinäinen
on helppo sanoa:
”On ihanaa olla yksin.”
Sellaista ei yksinäinen ihminen sano
tai ei ainakaan tarkoita sitä.
Se on vain valhe,
keino kuvitella,
että kaikki on hyvin.
Kukat ja puut eivät voi olla yksinäisiä,
eivätkä lintu tai mato.
Ihmisillä on ihmisten ongelmat.
Ihminen on luonut maailman,
joka on täynnä sotia, surua ja
menetettyjä ystäviä.
En voi iloita
vihreästä ruohikosta
ja sinisestä taivaasta
jos minulla ei ole ketään,
jonka kanssa jakaisin onneni.